Quantcast
Channel: Kokoomus – Alex Stubb
Viewing all articles
Browse latest Browse all 20

Puhe Snellman-säätiön talviseminaarissa 16.12.2015

0
0

Arvoisa yleisö, hyvät kokoomuslaiset,

kiitos, että saan jälleen olla puhumassa Snellman-säätiön talviseminaarissa. Viime vuoden puhe oli minulle henkilökohtaisesti eräänlainen käännekohta: siirtymä kohti uutta vuotta ja uutta toivoa. Halusin tehdä talviseminaarin puheesta perinteen. Kiitän Snellman-säätiötä tästä mahdollisuudesta ja teitä kaikkia läsnäolosta.

Käyn puheessani läpi kolme teemaa: missä olemme nyt, olemmeko Suomessa ja lähialueillamme menossa kohti kaaosta; mitkä ovat hallitustyöskentelyn kantavia linjoja ja miten kokoomus tätä kokonaisuutta katsoo ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: millainen on kokoomuslainen visio tulevaisuudesta.

————–

Moni pohtii, tunnistaako enää koko Suomea tästä vastakkainasettelun ja synkkien uutisten kierteestä? Tunnistaako lähialueitamme tästä rauhattomuudesta, terroriuhasta, pakolaisvirroista? Olemmeko menossa kaaosta kohti?

Onko minun Suomeni tämä jossa..

  • Vainoa pakeneva kohtaa rasismia.
  • Naiset joutuvat pelkäämään väkivaltaa.
  • Toisesta ihmisestä puhutaan epäkunnioittavaan, jopa vihaavaan sävyyn.
  • Talous on todella kituliaissa kasvuluvuissa.
  •  Kymmeniä tuhansia työpaikkoja katoaa.
  •  Vanheneminen, omien voimien heikkeneminen, huolestuttaa, kun eteen tulee kuvia välinpitämättömyydestä.

Todistamme tällä hetkellä tilannetta, jossa ihmiskuntana maksamme pitkään kestäneistä vihan kierteistä. Viha synnyttää vihaa. Alistaminen ja nöyryyttäminen synnyttää koston halua. Väkivalta synnyttää vastareaktioita. Vihapuhe synnyttää vihapuhetta. Tätä näemme nyt niin Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa kuin myös Euroopassa, ja täällä Suomessakin.

Ethan Zuckerman, tutkija MIT:sta, on pohtinut keskustelumme ongelmaa siten, että koska mikään merkittävän kokoinen kansanosa ei enää kykene käymään yhteistä keskustelua, julkista keskustelua dominoivat äärilaidat. Äänekkäät vähemmistöt myös menestyvät koko ajan paremmin huomion ja agendan vaatimisessa. Enemmistön valta ja sitä tasapainottavat vähemmistön oikeudet eivät näy internetiin perustuvassa demokratiassa. Marginaaleista on tullut vahvoja äänen käyttäjiä, mikä voi lopulta johtaa demokratian rapautumiseen.

Zuckerman on arviossaan monelta osin oikeassa. Kahtiajaot ovat jatkuvasti näkyvillä, äärilaidat äänessä. Mutta mielestäni syy ei ole pelkästään internetin tai sosiaalisen median, kyllä vastuu on meistä jokaisella. Mikä on se tapa, jolla puhumme toisista ihmisistä? Mikä on se tapa, jolla tuomme asioita esille? Kärjistämmekö vai haemmeko tasapainoa? Haastammeko rakentavalla tavalla vai päälle käyden?

Jos suomalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen pelokkaasti, eivätkä toiveikkaina ja rohkeina, jossain mennään pahasti pieleen. Jos viha on voitolla, olemme epäonnistuneet surkeasti. Siitä voi syystä olla hyvin surullinen.

Mutta siihen ei voi tyytyä. Se ei käy. Vihan ja pelokkuuden Suomi ei ole, eikä saa olla se Suomi, jossa me asumme ja elämme. Meidän on pystyttävä parempaan.

Yhtäältä on oltava rehellinen sen suhteen, kuinka vaikeassa tilanteessa Suomi on. Ilman kriisitietoisuutta meidän olisi vaikea korjata Suomen taloutta. Kriisitietoisuuden on myös johdettava kriisin edellyttämiin muutoksiin.

Toisaalta on luotava Suomeen toivoa ja tulevaisuususkoa. Yksikään maa ei ole noussut marisemalla.

Mutta kyllä, sorrun marinaan itsekin: on niin vaikeaa tehdä kipeitä päätöksiä; yritä tässä nyt tehdä hyviä asioita, kun aina ymmärretään väärin. Ja niin edelleen. Mariseminen on helppoa. Ilmapiiristä tulee itseään ruokkivan negatiivisuuden ilmapiiri kovin helposti. On muka älykästä olla kyyninen. On coolia olla pahanilmanlintu: varoitella vaaroista, syytellä virheistä.

Positiivisuus vaatii rohkeutta. Optimismi vaatii rohkeutta. Avoimuus, innostuminen, toisten kannustaminen vaativat rohkeutta. Omana itsenään oleminen vaatii rohkeutta.

Winston Churchill on aikanaan todennut olevansa optimisti, koska minään muuna olemisesta ei näyttäisi juuri olevan hyötyä. Pessimisti näkee ongelmia, optimisti ratkaisuja. Optimisti uskoo ihmisten hyväntahtoisuuteen, kyyninen kyseenalaistaa jokaisen motiiveja.

Kyynisyydestä, pessimismistä ja katkeruudesta ei toimintatapana ole mitään hyötyä. Päinvastoin, se tukahduttaa ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa pyrkiä parhaimpaansa.

Sitä tässä nyt kysytään. Rohkeutta ja uskallusta tehdä käänne. Jokaisen pyrkimistä parempaan. Käänne ei synny itsestään, se on tehtävä. Suomen on pystyttävä kääntämään niin negatiivinen taloustilanne kuin ajattelutapakin kohti uutta nousua ja parempaa tulevaisuutta.

Tosiasiat on tunnustettava, niistä on vedettävä johtopäätökset ja sitten on uskallettava lähteä tekemään korjausliikkeitä. Siihen tarvitaan realistista tilannekuvaa ja kriisitietoisuutta, mutta myös positiivisuutta, uskoa tulevaan. Taloudessa on paljon psykologiaa, ja Suomen taloudessa on mielestäni ollut paljon pelon ja lamaannuksen psykologiaa. Totuutta ei pidä maalata toiseksi, mutta mahdollisuuksiin tarttumiseen tarvitaan positiivista uskoa.

Suomi pystyy parempaan. Uskon siihen vakaasti. Alisuoritamme tällä hetkellä. Haikailemme menneen menestyksen vuosia, kun pitäisi luoda uusia. Yritämme säilyttää vanhaa, kun pitäisi rakentaa uutta.

On päästettävä irti uskosta, että automaattisesti olemme parempia kuin muut ja siksi menestymme. Emme ole. Mutta sisukkaita olemme ja voimme luoda uusia menestystarinoita. Käänne on tehtävä.

Uskon, että suomalaiset ovat positiivinen kansa, kun katsoo pintakeskustelua syvemmälle. Pienet äärilaidat voivat Zuckermaninkin ajatuksen mukaan hallita julkista keskustelua, mutta hiljaisen enemmistön kannat tulevat näkyviin esimerkiksi tutkimustyön kautta. Taloudellisen tiedotustoimiston ”Kansan arvot” -tutkimuksessa kysyttiin tänä syksynä n. 3000 suomalaiselta arvoista. Tutkimuksessa löytyi viisi lähes kaikille suomalaisille tärkeää arvoa.

Suomalaiset haluavat:

  • Elää turvallisessa ympäristössä
  • Auttaa ympärillä olevia ihmisiä
  • Huolehtia ympäristöstä
  • Että kaikkia maailman ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti
  • Että yhteiskunta huolehtii heikoimmista ja vähäosaisista.

Tämän Suomen tunnistan. Tämä on Suomi, johon minä uskon. Tästä Suomesta olen ylpeä. Tälle arvopohjalle on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Tämän arvopohjan eteen meistä jokaisen on hyvä tehdä työtä.

Nyt ei pidä pelätä ratkaisuja. Nyt ei pidä pelätä muutosta. Katkotaan vihan kierteet, luodaan hyvän kierre.

Suomi pystyy parempaan. Hallitus pystyy parempaan. Minä pystyn parempaan. Jokainen pystyy parempaan. Tehdään se käänne – yhdessä.

 

————–

Vuosi sitten puhuin tässä salissa uudesta talouspolitiikasta. Sanoin, että se tarkoittaa työn asettamista etusijalle. Sanoin, että kaikki lähtee suomalaisesta työstä.

Tämä viesti ei ole vanhentunut päivääkään. Suomen hyvinvointi lähtee suomalaisesta työstä.

Viime kevään eduskuntavaaleissa Kokoomuksen pääteema oli työ. Julkaisimme keväällä työlistan. Siinä esitimme useita uudistuksia, joiden avulla Suomeen voitaisiin luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.

Osa tätä työlistaa ovat esimerkiksi:

  • Työn verotuksen keventäminen
  • Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen kertakorvauksella
  • Eläkeuudistuksen vieminen maaliin
  • Vuorotteluvapaan ehtojen tiukennus
  • Koeajan pidennys
  • Määräaikaisten työsuhteiden ehtojen höllennys
  • Kannustavampi ansiosidonnainen työttömyysturva
  • Kannustavampi opintotuki
  • Paikallinen sopiminen työehdoista ja palkoista

Mikä näitä ehdotuksia yhdistää?

Nämä kaikki ovat tämän hallituksen päätöksiä.

Tämän hallituksen keskeisin linja on suomalainen työ. Suomalaisen työn puolustaminen on tärkein syy, miksi Kokoomus on mukana tässä hallituksessa. Me uskomme siihen, että rohkeilla uudistuksilla käännetään Suomen suunta.

Osa hallituksen työllisyystoimia ovat myös toimet suomalaisen työn hintakilpailukyvyn parantamiseksi. Oppositio kutsuu niitä pakkolakipaketiksi. Minä kutsun niitä kilpailukykypaketiksi. Ja miksi kilpailukyvyllä on merkitystä? Siksi, että ellei suomalainen työ ja osaaminen pärjää kilpailussa maailmalla, hyvinvointivaltioltamme murenee pohja.

Maailmalla käydään kovaa keskinäistä kilpailua työpaikoista, investoinneista, yrityksistä, osaamisen houkuttelusta ja arvon kanavoinnista. Emme tee kansallisia päätöksiämme tyhjiössä, vaan meidän on kyettävä kytkeytymään globaaliin todellisuuteen. Mitään ei ole vielä menetetty. Mutta Suomen on pystyttävä parempaan – ja me pystymme parempaan!

Kevään työlistassa Kokoomus sanoi:

”Työmarkkinauudistuksista neuvotellaan kolmikantaisesti siten, että uudistuksille asetetaan yhdessä tavoitteet ja määräaika, jossa neuvotteluissa tulee löytää riittävät ratkaisut. Mikäli tavoitteet toteuttavia ratkaisuja ei konsensuksen kautta löydy, kantavat hallitus ja eduskunta vastuun välttämättömien uudistusten toteuttamisesta.”

Tästä on kyse.

Olemme yrittäneet viedä kilpailukyvyn parantamista eteenpäin sopimisen keinoin. Työmarkkinajärjestöt ovat monta kertaa istuneet yhdessä pöydässä etsimässä sopua. Alkusyksystä prosessi tyssäsi siihen, että työmarkkinajärjestöt eivät kyenneet sopimaan edes yhteisestä tavoitteesta, keinoista puhumattakaan.

Olisiko hallituksen siis pitänyt lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että ei tästä tullut mitään. Että kilpailukyvyn parantaminen ei etene, koska työmarkkinajärjestöt eivät pysty asiasta sopimaan.

Ei olisi.

Hallituksen on kannettava vastuu siitä, että Suomen talouden suunta käännetään.

Hallituksen on kannettava vastuu Suomesta. Käänne on tehtävä.

Kun yhteiskuntasopimusta ei ole syntynyt, moni on ollut huolissaan: mitä tässä tapahtuu? Onko hallituksella tiekartta tästä eteenpäin? Kyllä on.

Vain muutaman esimerkin antaakseni:

  • Ensi vuoden alusta työtulovähennystä korotetaan 450 miljoonalla eurolla. Tämä keventää erityisesti pieni- ja keskituloisten työn verotusta. Työnteosta tehdään kannattavampaa.
  • Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen, jolla kauppojen aukioloaikojen sääntely loppuu.
  • Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen työllisyyttä merkittävästi vahvistavasta eläkejärjestelmän uudistuksesta.
  • Hallitus antaa keväällä eduskunnalle esityksen, jolla ansiosidonnaista työttömyysturvaa uudistetaan kannustavampaan suuntaan mm. sen kestoa lyhentämällä.
  • Hallitus antaa keväällä eduskunnalle esitykset, joilla pidennetään työntekijän koeaikaa, mahdollistetaan alle vuoden määräaikaisen työsuhteen solmiminen ilman eri perustetta ja joustavoitetaan takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa.
  • Hallitus antaa kevään aikana eduskunnalle esityksen paikallista sopimista laventavasta lainsäädännöstä, joka astuu voimaan syyskuun alkuun mennessä.
  • Jos partit eivät kykene tekemään sopimusta, hallitus tekee keväällä eduskunnalle esityksen kilpailukykypaketista, jolla suomalaisen työn hintakilpailukykyä vahvistetaan lainsäädäntöteitse.
  • Hallitus uudistaa työvoimahallinnon palveluita siten, että nopeaan ja aktiiviseen työnhakuun kannustetaan nykyistä vahvemmin.

Muun muassa nämä toimet tarkoittavat, että juna ei seiso. Juna kulkee. Etenemme määrätietoisesti kohti tavoitettamme – Suomen talouden suunnan kääntämistä. Hallitus on asettanut tavoitteeksi työllisyyden vahvistumisen 110 000 hengellä. Jos uusia päätöksiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan, ne tehdään.

Käänne on tehtävä – työn kautta.

Talouden tasapainottaminen oli kevään hallitusneuvotteluissa toinen keskeinen tekijä, joka yhdisti kaikkia hallituspuolueita. Yhteinen linjamme työllisyyden ja kasvun vahvistamisen lisäksi oli ja on saada Suomen talous kestävälle pohjalle myös nopeasti vaikuttavin toimin. Siksi teemme tällä hetkellä säästöpäätöksiä.

Esimerkiksi koulutuksen säästöt varmasti kirpaisevat jokaisen sivistykseen uskovan kokoomuslaisen sydäntä. Mutta tehtävämme on puolustaa yhdessä sovittua talouden tasapainotuslinjaa. Kokoomus tunnistaa vastuunsa.

Olen luottavaisin mielin sen suhteen, että koulutuksen etua valvomassa on kokoomuslainen ministeri. Vaikeassa tilanteessa voi toimia monella tapaa. Varomaton jättää jälkeensä paljon tuhoa, mutta taitava näkee näissäkin päätöksissä mahdollisuuksia uudistua ja uudistaa.

Kokoomus on sivistyksen puolustaja myös vaikeassa tilanteessa. Vaikka monesta meistä tuntuu siltä, ettei koulutuspoliittisella agendalla paljon muuta ole kuin säästöjä, tämä ei vastaa todellisuutta. Varhaiskasvatuksessa käynnistyy kehittämisohjelma; juuri nimettiin johtoryhmä viemään perusopetus 2020-luvulle;  opettajakoulutusta uudistetaan; lukiokoulutuksessa on alkamassa iso uudistustyö; ammatillisen koulutuksen reformi, joka tukee yksilöllisiä opinpolkuja ja työpaikoilla oppimista on käynnistetty; yliopistojen profiloitumista omille vahvuusalueilleen vauhditetaan.

Kokoomuslaisena sivistyspoliitikkona on suunnattava katse eteenpäin. Kun saamme luotua käänteen, jossa Suomen talous lähtee taas nousuun, voidaan sivistykseen, koulutukseen, tutkimukseen, osaamiseen taas panostaa vahvemmin myös taloudellisesti.

Sivistys ei ole meille kokoomuslaisille välinearvo – se on arvo itsessään. Sivistyksen lisäksi vastuu on aina ollut Kokoomuksen ydinarvoja. Vastuu ei ole aitoa, jos se ei ulotu tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksiin. Kokoomus haluaa, että Suomi on kunnianhimoisen ja järkevän ilmastopolitiikan kärjessä jatkossakin.

Nykymenolla käymme uhkapeliä ilmastolla. Se peli ei välttämättä kostaudu vielä meidän elinaikanamme, mutta lapsillamme ja lastenlapsillamme voi tilanne olla toinen.

Olemme nähneet yli 10 vuoden päässä olevia riskejä hyvin heikosti, eikä globaaleja ratkaisuja vaativia ongelmia ole oikein osattu ratkoa. Juuri näiden heikkouksien voittamisesta on viime kädessä ollut kyse viime lauantaina päättyneissä Pariisin ilmastoneuvotteluissa.

Onneksi tällä kertaa päästiin monta askelta eteenpäin. Ensimmäistä kertaa kaikki merkittävät maat antoivat selkeän sitoumuksen päästöjensä rajoittamisesta. Vuoden 2009 Kööpenhaminan lässähdyksen sijaan Pariisin signaali on, että kaikki ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja pelaavat samaan maaliin.

Nyt on aika tehdä Pariisin hengestä totta. On käärittävä hihat kaikkialla  – myös meillä Suomessa. Kokoomuksen tavoite on siirtyminen hiilineutraaliin energiaan. Halusimme hallitusohjelmaan historialliset tavoitteet luopua kivihiilestä ja puolittaa fossiilisen öljyn käyttö. Haluamme myös toteuttaa nämä kunnianhimoiset mutta tarpeelliset tavoitteet aikataulussaan eli vuoteen 2030 mennessä. Me teemme jo esimerkiksi sitä mistä Ranska alkoi ilmastokokouksen yhteydessä vasta puhua: Suomessa sähköautojen autovero puolittuu tämän vaalikauden aikana.

Pariisin henki ei toteudu vain hallitusten päätöksillä. Tarvitaan meidän jokaisen omia tekoja. Esimerkiksi Helsingissä fiksu energiaremontti edellyttää ennen kaikkea asuntojen energiatehokkuutta, polttoenergian korvaamista lämpöpumpuilla ja ennakkoluulottomuutta vaikkapa sähköauton hankkimisessa. Kokoomus haluaa kannustaa ja poistaa esteitä, mutta mikä yhtä tärkeää, haluamme haastaa jokaisen suomalaisen ilmastotalkoisiin omassa elämässään.

Monet meistä kaipaavat mitattavuutta, jotta tavoite tulee toteutettua. Taidan itse kuulua tähän ryhmään. Myrskyvaroitus ry:n ilmastolupaus-kampanja on syksyn aikana innostanut monia ottamaan tavoitteeksi henkilökohtaisten hiilipäästöjensä puolittamisen 10 vuodessa. Oma taipaleeni henkilökohtaisen ilmastolupauksen parissa alkoi tänään.

 

————–

Kokoomus puhui muutama vuosi sitten toivosta. Se on viesti, joka ei ole vanhentunut yhtään. Se on parasta mitä politiikalla saa. Martti Lindqvist on kirjoittanut: “Toivo on kykyä haluta, että huominen tulisi” ja toisaalta “pelko vie voimat ja tappaa toivon”.

Pyrkimys parempaan pitää sisällään toivon. Meillä on vaikeuksia, ja negatiivisia kehityskulkuja, mutta myös paljon hyvää, toimivaa, monia ylpeyden aiheita.

Nykypolitiikkaa syytetään usein vaihtoehdottomuudesta. Asioita perustellaan sillä, että jotain on “pakko tehdä”. Kyllä, itsekin olen siihen joskus syyllistynyt. Mutta tosiasia on, että aina on vaihtoehto. Aina on oltava vaihtoehto. Vaihtoehdottomuus on pelottava kuva.

Ja Kokoomus on puolue, joka ei valitse vaihtoehdokseen pelkoa, Kokoomus valitsee toivon.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoehdokseen työn ja teot.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoehdokseen tulevaisuuden.

Kokoomus on puolue, joka uskoo ihmisiin ja heidän tekemiinsä valintoihin.

Kokoomus on puolue, joka ei valittele ongelmia, Kokoomus hakee ratkaisuja.

Tämä ajattelu vaatii myös kärsivällisyyttä. Käytännön päätökset ovat valtavan hitaita. Harvasta päätöksestä syntyy vaikutus välittömästi. Ja tämä toimii sekä hyvissä että huonoissa päätöksissä. Suurimmassa osassa hyviä tavoitteita tarvitaan lukuisia päätöksiä oikeaan suuntaan, yksi päätös harvoin tekee vielä ihmeitä.

Eikä yksikään poliittinen päätös ole yhtä tehokas kuin asiaansa uskovien ihmisten sinnikäs työ. Siitä syntyy kasvu. Siitä syntyy käänne. Poliittisilla päätöksillä voimme korkeintaan avittaa tätä tapahtumaan.

Mutta olemme nyt hyvällä paikalla avittamassa suomalaisten omaa tekemistä ja yritteliäisyyttä. Kokoomus on vahva talousosaaja ja todellinen valtionhoitaja. Se on hieno jatkumo ja olen joka ainoa päivä ylpeä saadessani olla osa sitä.

Samaan aikaan on syytä todeta ja hyvä muistaa, että Kokoomus ei ole valtiovarainministeriön virkakunnan jatke. Kokoomus ei ole yhdenkään etujärjestön marionetti. Me olemme arvopuolue. Me viemme eteenpäin niitä arvoja, aatteita ja ajatuksia, joihin me uskomme.

Draaman kaari näyttää kulkevan niin, että Kokoomus yritetään väkisin leimata johonkin tiettyyn nurkkaan. Kokoomus, jo nimensä mukaisesti, on pohjautunut, ei etuajatteluun, vaan kokoavaan ja yhdistävään aatteeseen. Puolueessa on ollut aina läsnä sekä vapautta että sosiaalista vastuuta korostavat, perinteitä arvostavat ja yhteiskuntaa uudistavat näkökulmat.

Haluan johtaa kokoomusta, joka tekee parhaansa tuon aatteellisen perinnön eri näkökulmien yhdistämisen puolesta. Haluan johtaa kokoomusta, joka epävarmoinakin aikoina ja varsinkin silloin perustaa tekemisensä arvoihin. Haluan johtaa kokoomusta, joka määrittelee suunnan itse. Kokoomusta, jonka suunnan määrittää jokainen kokoomuslainen. Haluan johtaa kokoomusta, joka luottaa ihmiseen, siihen, että meistä jokainen on paras määrittelemään omat unelmansa, oman hyvän elämänsä.

Kokoomuksella on aina ollut kyky löytää kunakin aikana uskottava polku, miten Suomi pärjää ja menestyy maailman muutoksessa. Kyse ei ole vain hetkessä pärjäämisestä vaan rohkeasta muutokseen tarttumisesta sen mahdollisuuksia hyödyntäen ja ratkaisuja etsien.

Tämä syrjäinen, pohjoinen, pieni maa on nostettu lujalla työllä, sisulla ja sitkeydellä yhdeksi maailman parhaista maista syntyä, elää ja kuolla. Tätä perintöä kunnioittaen me katsomme ja menemme eteenpäin. Suomi ja suomalaiset ovat aina onnistuneet ratkaisemaan vaikeat tilanteet ja löytämään suunnan. Tämä taito on meissä yhä: toimimme ja ratkaisemme. Kun käänne on tehtävä, teemme sen.

Olen puhunut paljon kokoomuksen uudesta tavasta toimia. Mitä se on?

  • Uskallusta parantaa maailmaa. Rakentaa avointa ja kansainvälistä Suomea, jossa jokainen voi rakentaa omista lähtökohdistaan hyvän elämän.
  •  Suomalaisten luottamuksen kunnioittamista. Nöyryyttä sen edessä, että suomalaiset ovat luottaneet ja luottavat kokoomuksen hoitavan työtä ja taloutta, koulutusta ja terveydenhuoltoa, ympäristöä ja kansainvälisiä suhteita.
  • Rohkeutta laittaa itsensä likoon. Joka ainoa päivä. Uskallusta yrittää, uskallusta erehtyä, uskallusta myöntää virheet ja oppia niistä.
  •  Jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden tunnistamista ja tunnustamista. Jokaisen ihmisarvon järkähtämätöntä kunnioittamista. Näistä kumpuavaa mahdollisuuksien tasa-arvoa.
  • Uskoa Suomeen, uskoa vahvaan yhdistävään aatteeseen, yhteisiin arvoihin. Arvojen taittamista konkreettisiksi teoiksi.
  • Uskallusta olla utelias. Rohkeutta nähdä avautuva maailma symboloimassa toivoa eikä pelkoa.
  • Rohkeutta uskoa hyvään.
  • Ennen kaikkea se on rohkeutta välittää. Välittää niin paljon, että pelottaa. Ja silti ja juuri siksi uskallusta tehdä ratkaisuja, olla eturivissä tarttumassa ympäröivän maailman mahdollisuuksiin eikä taustalla takertumassa saavutettuihin etuihin.

Suomi pystyy parempaan – yhdessä.

 


Viewing all articles
Browse latest Browse all 20

Latest Images

Trending Articles